News

MESSUHESSU MOSKOVASSA

13 Sep 2013

Viime vuonna kävin Pietarissa puhumassa seitsemän minuuttia kiinteistömessuilla. Tänä vuonna samat messut olivat Moskovassa ja puhujaslottiani oli pidennetty kahdeksaan minuuttiin. Koska olin osa apulaiskaupunginjohtajan seuruetta kuului ohjelmaan toki teehetkiä, sidosryhmätapaamisia ja suurlähettilään kestit. Hyödyllisyyden, hauskuuden ja kivuliaisuuden rajat olivat häilyviä. Mutta ainahan sitä kaikkea oppii.

Sessioni otsikko oli jotain "brownfield development" -henkistä ja yhdeksän muuta puhujaa kertoivat millaisia neliötuottoja vanhoista tehtaista katosta lattiaan puleeraamalla saa. Vaikka ilkeä ympäristöihminen haluaa kalliita myrkynpoistoja ja vaikka pienisieluinen suojeluasiantuntija ei anna vaihtaa pääovea ja muuttaa ikkunajakoa. Kovaa on rahantekeminen idän Eedenissä. Että eipä siitä sen enempää.

Toisena messupäivänä lähdimme kiertämään kaupungille. Helmikuussa kylällä käydessäni kiersin viitisen vanhaan tehtaaseen tehtyä kulttuurikompleksia, mutta Kurskin aseman vieressä sijaitseva Arma jäi näkemättä. Se on vanha kaasutehdas, joten homma jäi kaivelemaan ja aukko sivistyksessä tuli nyt täytettyä. Vieläpä arvokkaassa seurassa.

Aluetta kehuttiin taannoin HS:n Moskovajutussakin ja löysimme sieltä lehdessä mainitun Lavkalavkan luomumyymälän ja ovia kahviloihin ja gallerioihin. Kun mukana oli kiinteistöjohtajia, kiinnostuksemme kuitenkin keskittyi rauniopornoon, eli rakennuksiin.

Kattoja puuttui ja montut olivat syviä. Kreosiitti tuoksui ja koneet pauhasivat, mutta valmista syntyy. Ja uskottavasti osin tummiin pukuihinkin sonnustautunut joukkomme pääsi liikkumaan alueella hämmästyttävän vapaasti.  

Neljästä kaasukellosta yhdessä oli jo pankkikonttori, mutta muita vielä korjailtiin. Vastaavanlaista toimintaa lienee tulossa kaikkiin ja kunhan työt etenevät muihin rakennuksiin, saa galleriat etsiä itsensä kauemmas kehätiestä. Tätä on gentrifikaatio ja Moskovassa sanalla ei tunnu olevan lainkaan negatiivista kaikua. Edistystä, kehitystä, rahaa!

Tylyä ja tunteetonta on myös vanhojen interiöörien runtelu. Välipohjaa ja ovea ja ikkunaa ja uusia kattoja tuosta vain ja tuotot kuntoon. Väliin kokonaan uutta rakennuskantaa, jotta historialliset näkymät ja kujat saadaan tukkoon. Parkkihalli siihen viereen ja vesiaihe pääovelle. Kops ja poks.

Samanhenkistä mutta täysin toisenlaista kehityssuuntaa edusti messukeskuksen viereen kasvava Moscow City, jossa hotellimmekin kätevästi, mutta ikävä kyllä sijaitsi. Pilvenpiirtäjää ja lasipömpeliä syntyy vauhdilla ja ulkonäkövaatimuksena tuntuu olevan kaareva viereisestä rakennuksesta poikkeavan värinen lasikuorrutus. Toimistoa, toimistoa, ostaria, hotellia ja messukeskus. Ja tietenkin paljon pysäköintitilaa.

Pikantti yksityiskohta tuossa maailmassa on ilmanvaihtokoneiden poistoritilät ja niistä syntyvä humina. Tai pitäisi kai sanoa saatanallinen kohina. Sekava kakofonia täytti katutilan ja huuvat ja pömpelit jalkakäytävien reunustat. Mutta eipä aluetta ole kävelijöille tarkoitettukaan. Kuvio varmasti toistuu kaikkialla, mutta tuolla sen ensi kertaa vasta tajusin. Sen verran ahdistava oli katutila, että koitin ikuistaa suurimman osan riteliköistä ihan vain kostoksi.

Paljon puhutaan Moskovan kaupunkikulttuurin ja nuorten aikuisten moskovalaisuus-identiteetin kehittymisestä. Toivottavasti kehittyy. Tästä en nähnyt tällä kierroksella kuin Vespojen juhlakulkueen, joka vaikutti kovin sympaattiselta. Kymmenen aikaan illalla viitisenkymmentä Vespaa posotti puiston reunaa ja tööttäili toisilleen. Väliin tai ohi ei mahtunut edes Infinityn seitsemänmetrinen tila-autokammotus, joka ahdistuneena kärkkyi mahdollisuutta ajaa vielä hiukan lujempaa. Tästä en valitettavasti kuvaa ehtinyt napata.

TEH Summercamp 2013 @ OZU (Italia)

3 Sep 2013

Tunnelmia Kaapelitehtaan Taiteiden yöstä

23 Aug 2013

TOUR DE BELGIA - EXCUSE MOI - FLANDERS ET BRUXELLES

3 Jun 2013

Sanotaan, että Bryssel on elävä ja hauska kaupunki, kun kaikkea tarjontaa on kaksin kappalein molempia kieliryhmiä palvelemaan. Itselläni ei ollut moinen käsitys kaupungista eikä itse asiassa Belgiasta ylipäätään.

Matkan pääasiallinen syy ei ollut muuttaa näitä käsityksiäni, vaan käydä puhumassa pari alustusta Euroopan nuorisoviikon tapahtumassa Leuvenissa. Kun on näitä epäilyksiä, niin koitin etukäteen kertoa, ettei minulla juurikaan ole sanottavaa nuorisosta, mutta halusivat ja maksoivat, joten menin. Siis Leuveniin, siellä Flandersissa, Belgian flaaminkielisellä puolella.

Seminaarin majapaikka oli vanha tullirakennus Stella Artoisin entisen panimon vieressä heti kaupunkia kiertävän kehätien kulmalla. Olisipa mukavaa, kun meilläkin nuorisotaloissa kahvilassa voisi valita useasta eri olutvaihtoehdosta ja koko talon saisi peruskorjata ilman koneellista ilmanvaihtoa. Olisi halpaa, nopeaa ja kiinnostaisi kai nuorisoakin.

Noin 150 nuoriso- ja kulttuurivirkamiestä kuunteli minua kiltisti ja veivätpä vielä illan päätteeksi keskustaan katsomaan kahviloitakin. Leuven on vähän kuin Lund tai Tartto. Vanha kaupunki, jossa iso yliopisto. Paljon muuta en osaa sanoa. Junalla pääsi nopeasti pois.

Junalla pääsi myös seuraavana päivänä katsomaan muita paikkoja toisissa kaupungeissa. Mechelessä kävimme H30-keskuksessa, jonka toimintalogiikkana on yhdistää taidekasvatus ja nuorisotyö. Ilmeisen hyvin menee vaikka ympärillä on Belgian Hyvinkää ja koko ajan näytti satavan.
 

Mechelestä siirryimme kohti Gentia, mutta jonkin happojunaonnettomuuden takia kiersimme sinne Antwerpenin Tikkurilaa vastaavan aseman kautta. Kuulostaa ehkä vaivalloiselta ja hitaalta, mutta kun etäisyydet on kymmeniä eikä satoja kilometrejä ja junat tulevat sekunnilleen, ei hommassa kulunut kauaakaan. Vaikuttavinta oli silti fillariparkit asemien luona.
 

Gentin kohteen nimi oli DOK. Vanhalla satama-alueella oleva enemmän katosta kuin taloa muistuttava hangaari sekä iso kasa ulkoalueita monenlaisessa käytössä. Kolme järjestöä oli laittanut joku vuosi sitten hynttyyt yhteen ja perustanut keskuksen. Pormestarikin tykkää paikasta, muttei valitettavasti niin paljon, että rahoittaisi toimintaa tai antaisi sille jatkoaikaa. Kiinnostavinta tässä kohteessa olikin väliaikaisuus. Ketään ei tuntunut haittaavan se, että paikka laitetaan pakettiin syyskuussa, kun tontille tehdään kerrostaloja. Suunnitelmia uudesta paikasta ei ollut kellään. Eletään nyt ensin kesä.
 

Vielä Leuvenin taidekoulun juhlat illalla todistettuani lähdin Brysseliin. Vuorossa oli tapaaminen Nils Torvaldsin kulttuurista ja kalastuksesta vastaavan avustajan kanssa. Ruotsiksi. Onneksi turvanani oli paikallinen kulttuurilobbari Emma, joka smålantilaisena hoiti ison osan puhumisesta. Oli Emmalla toki kielen lisäksi faktatkin hallussa. Yhteenvetona voi todeta, että kulttuuri on EU:lle pelkkiä pipanoita ja että EU-parlamentissa lienee tapana maksattaa kahvit vierailijoilla.

Saatan myös todeta, että parlamentin pihalle kasattu YOFest! oli katseltavana kutakuinkin yhtä kivuliasta, kuin aikuisen suustaan päästämän youngster-sanan kuunteleminen.

 

Pages