Turku
Vuonna 1913 rakennettu kaasukello, jossa on selvästi käyty hakemassa sekä oppia että ulkonäköä Suvilahden kellosta. Halkaisija toki pienempi n. 30 m ja korkeuttakin vähemmän n. 25 m.
Vaiherikkaasta Turun kaasutuotannosta on kirjoitettu kattava kirja, jossa on myös kellon arkkitehtuuri ja tekniikka hyvin esillä (Sanna Kupila – Turun kaasukellot, Turun maakuntamuseo 2006).
Nykyinen käyttö on mielenkiintoinen kuvio. Kaasukellon pelasti purku-uhan ja rappeutumisen alta Turun energia, joka keksi sijoittaa sen sisään kaukolämpöverkon lämpöakun. Muutama tuhat kuutiota sata-asteista vettä sopii sisään omassa lieriössään vaivatta ja kaukolämpöverkon putkisto ja tekniikka sopivat sisätiloihin hienosti.
Teräspalkki- ja lasirakenteiden lomaan on saatu mahtumaan myös julkiseksi avattavaa tilaa. Ylin osa on käyttämättä ja sinne on etsitty kahvilan tai ravintolan pitäjää jo muutama vuosi. Kellon sijainti paikallisittain syrjässä ja kummallisesti rakennetun lähiön palasen keskellä ei auta asiaa. Hissit, portaat ja tekniikka kyllä löytyisi.
Vintti on lämmittämätöntä raakatilaa, mikä ei ole haitannut esim. Turun musiikkijuhlasäätiötä, jonka vuoden 2010 ohjelmassa oli kaksi konserttia. Kuulemma menestyksiä.
Kellon vieressä on hieno pallon muotoinen kaasunpaineen tasausvarasto. Esimerkillistä teräslevyn niittausta, josta vastasi Turku Energian kaukolämpöosaston päällikön isä.
